Aloitin valokuvauksella, mutta se sammui heti alkuunsa, kun
innostuin kaitafilmauksesta. Kävin työväenopiston
kaitafilmikerhossa oppia saamassa monet vuodet. Innostusta riitti
ja filmiä ja rahaakin kului. Pettymys oli aina suuri, kun filmit
tulivat takaisin kehitysmatkalta. Ihmettelin aina, että olenko
minä tehnyt noin huonoa työtä.Useimmiten syy oli siinä, kun
pidin liikaa kiirettä otoksissa, koska mielestäni filmi oli
kallista ja siihen mahtui vain kolme minuuttia kuvausaikaa.
Filmejä jäi leikkaamattakin paljon, kun tuli uusi tekniikka
kuvaukseen.
Alkoi videoaika. Kuvan laatu oli huonompi, mutta kuvaus oli
halpaa verrattuna kaitafilmiin. Ostin Svhs kameran ja taas
työväenopiston videokursseille. Vuosien mittaan kasetteja on
täyttynyt, mutta ne ovat editoimatta, kun tahtoo olla aina
mielekkäämpää puuhaa. Olen kyllä suunnitellut kuvauksia aina
niin, että niitä voi katsella editoimattakin.
Vanha kamerani on sanomassa "kontrahtia" irti, kun
värit ovat häipymässä ja tuhansien markkojen remontti ei
oikein kiinnosta. Olenkin taas ajatellut siirtyä uuteen
kuvaustekniikkaan ja siirtyä digitaalikameraan. Olen vielä
malttanut odotella kameran hinnan alenemista ja mahdollisten
"lasten tautien" korjaantumista.
Alan kehitys on tietysti aina hyvä asia, mutta harmitaa
toisaalta, kun jää kalliita laitteita käyttökelvottomaksi.
Takaisin